Yhteyshenkilön nimi oli Arto Fart, joten en viitsi ehkä kirjoittaa hänelle.
Meidän koulussa on sellanen Giovanni, joka on nimestään huolimatta oikea italialainen.
Luotatko itse ihmisiin, joilla on kaksi etunimeä nimenä?
Sitten kissan nimeks tulis Summer Bunny - -, ja kanin nimeks tulis Sex Kitten - -.
Hän on jossain korvessa (ei voi sanoo junttila, kun siellä ei edes ole juntteja), ilmeisesti Pyhäjärvellä tai -salmella viettämäss joulua mummolassaan (joka kyllä koostuu kahdesta vanhapoikaenosta ja ukista) - -.(Oulu, vuodenvaihde 1999-2000)
- - lähti Pyhäsalmijärvelle jouluksi - -. (23.12.02)
Minulla on tiedosto, jonka nimi on Mailattava paska, ja se pitäisi lähettää erääseen työpaikkaan, mutta yhteydessä on jotakin vikaa, joka minusta vaikuttaa virukselta tai minullaonliikaatavaraakovalevylläja-
olentuhonnuttiedostostojaosittainsattumanvaraisestitai-
muutenväärinjutulta (ammattilaiset kuten minä käyttävät tuota termiä).
Minua pissattaa nyt ihan kauheena, mutten voi mennä vessaan, kun Kesäpoika Joni (ei vastaa iltalehden Kesätyttöö) tulee kuitenkin koneelle ja on tässä itsekkäästi. (Helsinki, 2.7.02)
Eilen olin Motissa - - katsomassa Larry and the Lefthanded, nyk. And the Lefthanded -tyyppien Vilunki 3000:n ja T. A. Kaukolammen (aka DJ Kauko Lampi) ja jonkun kolmannen tyypin Op:l Bastards (ent. Opel Bastards) -bändiä.
Miellyttävän loppuillan lisäksi takkihenkilö, tai järjestysmies kai hänen nimilapussaan luki (Järjestys Mies?), oli minulle mukava.
Oli pakko vaihtaa koko kirjeen fontti ehkä vaikeammin luettavaan mutta niin hienon nimiseen: Laether Gothic. Olen aina valinnut fonttini nimen perusteella paitsi en Courieria mut Comic Sansin ja Fixed Sysin. Courier on kyllä nätein, mutta nimessä puuttuu. (Zagreb, 16.6.03)
Kyllähän sä tiedät, että kun kissa on poissa, hiiret kastelee kukat ja hakee postin.
Hän oli oikein hyvää pikku pataa, jolla on korvat.
Kirjoita pian! Skriv snart, niin kuin meillä Uleåborgissa sanotaan usein.
Jee, niin kuin Maritta Kuula sen sanois.
Kolmiodraama sellaisessa merkityksessä, että meitä on kolme ja olemme välillä kovin dramaattisia.
Laura jättää ekana valittavan laivan. (Oulu, syksyllä 1999)
- - loppuhuipennuksena myös sellainen kimennetty - - laulu.
Onko hän ihminen laisinkaan vai kävelevä Murphyn laki? (2.7.02)
Jos en tiedä, mitä airut tarkoittaa (olen käyttänyt sitä kirjeen alkupuolella, mutta en silti tiedä), miten voisin tietää, miten se toimii? Sanoin "airue", vaikka oikea muoto on airut. Siitä pääsimmekin sopivasti ruikseen - -. (21.3.03)
Rakkaudesta se hevonenkin ottaa tyhmän sukunimen. (13.4.03)
Keksin taas uuden alan, jolle haluaisin, mutten mitenkään muista sitä.
Harmittaa, kun Helsingissä olisi tuhat sellaista duunia, josta sais paljon palkkaa ilman mitään koulutusta tai edes kokemusta, jotka olisivat vielä ihan mukavia. Esimerkiksi Intian suurlähetystössä oleva sisälähetin paikka, johon ei tarvitse kuin esim. yo-todistuksen ja kohtuullisen englannin taidon - -. Totuus kai kuitenkin on, että kukaan ei saa sitä duunia, siis kukaan, jonka minä tunnen, koska tohon on varmasti vitusti hakijoita. Palkkakin oli **** mk/kk! Kuitenkin se, joka saa sen paikan, opiskelee Intian historiaa ja politiikkaa, osaa täydellisesti englantia Intian aksentilla, kuin myös hindiä - -. Kaiken kruunuksi hänellä on kymmenen vuoden kokemus sisälähetin tehtävistä eri suurlähetystöissä. Hänen nimensä on Persén Nuolija, ja hän on epäinhimillisen reipas ja sopeutuvainen ja lisäksi saatanan hyvännäköinen. (Oulu, keväällä 2000)
Makuunista ja Onlysta, joihin olen lähettänyt kuvallisia hakemuksia, kukaan ei ole soittanut. Mun mielestä tuollaisista paikoista pitäis soittaa jonkun ja sanoo, että "Se, että me ei soitettu sulle, ei johtunut mitenkään sun kuvasta. Sä oot ihan ok. Oikeestaan aika nätti." - - Ainakin tuo alkuosa ois vähimmäisedellytys. Ensi kerralla kirjoitan siihen hakemukseen, miten musta tuo asia pitää hoitaa - -. (Oulu, keväällä 2000)
Edellisessä paikassa ja samalla ensimmäisessä paikassa, johon soitin, vastasi aivan uskomattoman tyly muija, joka käsitti puheluni joksikin pervoiluksi ilmeisesti. Koska sinua kiinnostanee valtavasti, esitän sen tässä oman muistini mukaan: "Casablanca", sanoi ääni, joka tuntui nousevan haudan uumenista. "Laura R täällä, hei. Voisinko puhua työnantajan kanssa tai saada hänen puhelinnumeronsa, jos hän ei ole paikalla", sanoin iloisella (tai sanoisinko tekopirteällä) äänellä, jota työnantajat tuntuvat pystyvän vastustamaan oudon hyvin, vaikka minulle tuo ääni kuulostaakin aivan vastustamattomalta. Väsyneen kuuloinen zombienainen: "Kuka sä olet ja mitä asia koskee?" Sanoin nimeni uudelleen ja sanoin kysyväni töitä. Väsynyt nainen sanoi "Ensinnäkin: me EI tarvita mitään työntekijöitä. Ja mä EN voi antaa sulle kenenkään puhelinnumeroa" kohottaen samalla flegmaattisen äänensä kiihkeän aggressiiviseksi. (Oulu, keväällä 2000)
Mietin, että voisko musta tulla sun avustaja? Jos sä joskus saat jonkun duunin ja mua huvittaa ja mulla ei ole duunia, vaikka olenkin taiteiden poikamies ja informaatikko, niin silloin? Sillain, että vaadit työhaastattelussa, että sun assistentti (se olisin minä!) pitää kans palkata ja että sä et tee mitään ilman assistenttia. Jee. Se ois kiva duuni. Voitais syödä sipsejä ja katsoo televisiota. Käydä puistoissa hengailemassa ja irkata.
Mä ainakin saisin raivokohtauksia mun tyhmille alamaisilleni (kutsuisin niitä siksi, tietty) - -. (24.9.02)
Kävin tänään työhaastattelussa (mahd. parempaa diiliä etsimässä, esim. 400mk/h, 8h/vko ois ihan jees) K-market Robertissa - -. Joka tapauksessa sain kustua hommat noin suurin piirtein joka lauseessa tyyliin:
- Mä odotin kuulevani nämä: rehellinen ja ahkera.
- No, oon mä rehellinen...ja ahkerakin.
Olin jo etukäteen toiveikas, mutta kyllähän tuollaiset tietää. Ei ne halua koiraa ulkoiluttamaan mitään punkkaria. Pitää olla jakkupuvussa ja vähintään tradenomi. (Helsinki, 18.3.2003)
Työni (on se oikeesti vähän työtä ja hyödyllistäkin, joten en enää käytä lainausmerkkejä, ammattiylpeys, tiedäthän) on loistavaa. Työskentely tapahtuu kahvinjuonnin ja tupakoinnin (sisällä tietenkin) lomassa, mikä on ideaali työskentelymuoto. Kahvin ja tupakan voi vaihtaa tuossa vaikka teehen ja kekseihin, sillä olen muutaman ensimmäisen päivän hämmennyksen jälkeen muistanut, että enhän minä tupakoi. Keksejä (vegaanisia!) on iso laatikko, ja aina iltaisin mietin kaiholla aamua, kun pääsen taas naistutkimuskeskuksen keksilaatikolle. (Zagreb, 15.6.03)
Menemättä sen kummemmin (vielä) illan ja elämän ja maailmankaikkeuden ja kaiken yksityiskohtiin kerron, kenet tapasin bussissa. En mene edes eilen bussissa tapaamani intialaisen yksityiskohtiin, vaan tänään tapaamani Laura Raunion. Hän istui viereeni bussissa, mutta en tunnistanut häntä, kun olin niin väsynyt ja näpräsin puhelinta ja kuuntelin Curea. Hän istui puolittain lapaseni päälle, mutta vaikutti niin rempseältä, että uskalsin ottaa sen pois. Sitten etsin toista ja hän kysyi, olinko hukannut jotain. Sanoin, että toisen lapasen, ja hän sanoi jotain "tyhmä" ja otti sen kädestäni. Mulla meni vähän aikaa, että tajusin, ettei noin tehdä, vaikka oltaisiin kuinka rempseitä, uppo-oudoille, tuiki tuntemattomille ja ventovieraille.
Mun ois pitänyt mennä Päivin tupaantuliaisiin, mutta en kerta kaikkiaan kyennyt, kun siellä tuuli 17 m/s (tuollaisia pikku faktoja kuulee, kun istuu bussissa ilman korvalappustereoita niin edessä, että kuulee tyhmien kuskien kanssa juttelijoiden jutut).
Hän ei kuulemma saa puoliakaan selvää mitä puhun, mutta en minäkään mitä hän, joten olemme tasoissa.
Kerroin ton asian tarkoituksella epäselvästi, koska en oikeastaan halunnut kertoa mitään noloa, mutta halusin.
Emme varsinaisesti ole oikein samaa maata, emme eri sukuakaan tosin...tai siis olemme. Sanoinko, ettemme ole? Tarkoitin, että olemme. Olemme eri sukua. Helppo muistaa: eri sukua, eri maata. Ei missään tapauksessa samaa sukua, eri maata. (Joka tapauksessa...) (Oulu, keväällä 2000)
Hänen mielestään on typerää, ettei sokerikippo ole enää sokerikippo tai valaisin valaisin tai aamutossut aamutossut tai sirottimet sirottimet (jatkanko vielä, kysyn itseltäni :) ) - - (Oulu, keväällä 2000)
Äiti tänään "siivos" mun huoneen. - - Se löysi mun hienon mustan pikkumekon, jossa on spagettiolkaimet (kyllä, ne on tehty aidosta keitetystä spagetista, kun kuitenkin olisit kysynyt), mutta muuten se teki vaan tuhoja. (Oulu, vuodenvaihde 1999-2000)
Mä kirjotan n ykyääm paljo paremmin koneella , k7 muu ten.
En näe kunnolla tätä. Tai näen tämän, mutta en näe aina kaikkia kirjoitusvirheitä suoraan. Tyjhmöö,
Auttaako viivat ja selvempi käsiala (tai auttaisiko)?
Hassu tapaus sattu postissa (vähän musta tulee pystykoomikko noilla aloituksilla). Menin hakeen äidin pakettii Hoppuhallista, kylläkin epävarmana saisinko sitä. Sitt se pyysi allekirjoitusta ja mietin, pitäiskö kirjoittaa äidin nimi. Se kuitenkin ois rikos, joten ajattelin vaan kirjoittaa omani. Sitt kirjotin, ja se nainen sano "Katotaan, tuliko oikee nimi" kattoen sitä lappua ja sitten anto mulle sen paketin.
Kauhee kauhee kauhee. - - Yäk yäk yäk. Aini aini aini!
Jos nyt kiteyttää sen kuvan pähkinänkuoreen ja kiehuttaa sen sitten kuiviin, niin se menee suunnilleen näin: Heihoi! (niinku While My Guitar…:n alussa, kun George keskeyttää ne kaikki huutamalla noin.) Rajaus: päin vittua, asettelu: päin vittua. (Oulu, syksyllä 1999)
Sanoisin spesifioidumpi tai muuta, mutta olen aika samaa mieltä sinun kanssasi sivistyssanoista - -, vaikka toisaalta pidän niiden käyttämisestä puhtaasti vaikean taivuteltavuutensa ja lausuttavuutensa sekä eksyttävyytensä takia (tietty on muitakin tapoja eksyttää kuulija, kuten tiedämme). (Oulu, vuodenvaihde 1999-2000)
Aamulla, kun olin keittämässä kahvikupposta (olen ottanut tavakseni desinfioida kupit ennen käyttöö) - -.
Miksi on olemassa väri espresso black, jos on ihan selvää, ettei se väri ole kenestäkään lähellä mustaa. Siinä sitä sitten ollaan ruskeissa superkiiltävissä persettä muokkaavissa sukkahousuissa kuin mikäkin ääliö. Nyt kirjaimet alkavat hyppiä, ja kuten huomaat, kirjoitan sekavia. Pakko mennä kotiin! (21.3.03)
Sain hienon kommentin irkissä. Tää varmaan kuuluu niiden kommentien ryhmään, joita sä ja mä saadaan useammin kuin todella monet muut: "Vittu, kun sun kans keskusteleminen on aina yhtä hemmetin surrealistista." Olen kamalan ylpeä itsestäni, vaikka en edes yrittänyt olla sekava. (21.3.03)
Olo on aika paljon parempi. Nyt lähinnä yskin sieluaraastavasti (J:n mielestä mun yskimistä paremmin kuvaava sana kuin sydäntäriipivä, muka parempi kuin "yskä ravisteli hänen hentoa varttaan"). (Helsinki, 11.3.01)
Oikeasti myöhästyin, koska en saanut selvää käsialastani ja siten siitä, millä kadulla hän asuikaan. (Helsinki, 6.3.2001)
Elämän tarkoituksesta vielä (houkutteleva aloitus, eikö totta?) - -.
Jannen mielestä kirjeiden kirjoittaminen tietokoneella on ihan turhaa ja vain oikeesti hengaan tässä enkä tee mitään hyödyllistä. Varsinkin jos en kirjoita koko ajan, vaan välillä mietin, mitä kirjoitan. No en tietenkään mieti välillä, vaan lepuutan vain sormia.
Ehkä synttäreistä vois kertoo enemmänkin, mutta vihaan sellaista selostamista, kun se kuulostaa - - sellaselta teinikirjejutulta: "Sitten se meni sinne ja sanoi sille sitä ja mä olin ihan et 'voiei!'" (Oulu, syksyllä 1999)
Sun alkukirjees oli ...hämmästyttävä. Hassua, että Ollin uskontokirjassa on sellanen juttu Laestadiuksesta, jossa on just tollainen sitaatti siltä. -- Kuulostat ihan Laestadiukselta, jos sallit, että sanon.
Kuitenkin...mun klassinen kirjeen lopetus on kai "kuitenkin...", tosi älykästä. Joka tapauksessa...:)
Nyt juoksen printterin luo, ettei kukaan ehdi lukea salaisimpia juttujani, ennen kuin laitat ne nettiin. (11.4.2002)
Äpärä-Janne piti tätä konetta niin kauan, että kello on jo paljon enkä ehkä voi enää kirjoittaa mitään järkevää. Kirjoitan kuitenkin. (Oulu, keväällä 1999)
Leikitään nyt, että tämä on interaktiivinen kirje (markkinoinnista käskettiin tehdä jotain interaktiivista) ja voit valita, kerronko mulle vittuilleesta vanhasta äijästä vai mun surullisesta mielialasta. Odotan nyt hetken, et saat valita. Vaikka 1, jos haluut vanhaa äijää ja 2, jos haluut mielialoja. Lähetä tekstiviestinä numero mulle - -. Muista kuitenkin, et tää on äänestys ja muidenkin äänet merkkaa. Noin, kerron siis mielialoista ainakin näin ens alkuun. Katsotaan, miten äänestys kehittyy. Ilmeisesti sosiaaliporno on nyt se juttu. (Helsinki 2.7.02)
Ei kirjettä! Voi tätä tuskaa. Äitin paketti, jonka hän pani kai perjantai-iltana postiin, ei myöskään ole tullut. Äitini tiedän tunnolliseksi äidiksi, mutta sinä, saatana, olet sellainen hippi, ettei voi tietää. En usko postimerkinmyyjien lakkoon ollenkaan - -. (Helsinki 18.3.2003)
Voi herra jumala, ihmisillä on niin paljon turhaa tietoa ja vielä enemmän herra jumala siitä, kuinka turhaa ohjelmaa televisiosta tulee ja kuinka kaikki sukulaiseni seuraavat juuri näitä turhimpia ohjelmia eivätkä hienostunutta Sabrina teininoitaa kuten minä.
Jännää, että Itävallassa koirat tottelee käskyjä: "Rex, me suoraan, hiivi piirongin takaa miehen taakse, säikäytä mies haukkumalla, ota hänen aseensa ja vie nainen turvaan!" Suomessa poliisikoirat vaan haukkuu, ainakaan ne ei ymmärtäis piironki-sanaa.
Muistin jopa Jorma Pulkkisen erikoisominaisuuden (!) eli sen, että hän tiesi joka vitun paikan Suomesta. "Niin, se on kymmenen kilometriä tai vähän yli Oulusta? Sen Siwan ja Shellin lähellä? Terveisiä vaan sinnekin päin."
Näitkö sen elokuvan? Mä missasin sen ja meinasin kuolla. Kun huomasin, että se oli mennyt ohi, olin samassa jäädä pianon alle, joka juuri pääsi irti, kun sitä hilattiin mun yläpuolella johonkin yläkerroksen asuntoon ulkokautta. Voi pojat, se oli pelottavaa. Sitten joku omituinen mies, jolla oli sellaisia hämähäkinseittejä punasinisissä trikoissaan, pelasti minut. (Oulu, vuodenvaihde 1999-2000)
Mun on pakko kelaa. Kelaamisen tueksi menen katsomaan Siskoni on noitaa. Jotenkin se sarja herättää aina ajatuksia. :) (2.7.02)
Suomessa ne soittaa ja haluu kuulla jonkin, jota ne ei oo pitkään aikaan kuulleet, mutta ei MTV:ssa. "I'd like to hear Eagle Eye Cherry." Mä soitan sinne, että "I'd like to hear Cripple Bastards".Meillä oli jopa pitkä perinne torstaisille Alias-känneille, mut sitten ne pirulaiset laittoivat Aliaksen tauolle, eikä kännit ilman Aliasta ole mitään. -- Alias jäi maailman jännimpään kohtaan viimeisessä jaksossaan, mut en jaksa selittää enkä voikaan, sillä olin aivan liian humalassa katsoessani sitä. Helsinki 11.4.2004
Tykkään oikeesti ihan kauheesti näistä [hiuksista]. - - Maria on aika hassu, kun uskalsi leikata näin paljon. Kyllä haukuinkin häntä, mutta vain koska hän on tuttu. Kyllähän aina kampaajalla käynninkin jälkeen, mikäli oikein muistan, tekee mieli hakata se kampaaja, laittaa pipo päähän ja piilotella puskissa (tietty aina muutenkin, mut erityisesti silloin).
Ajattelin tehdä Ollille hameen, jahka löydän hyvän kangaskaupan. Meillä on vähän erimallinen perse, vaikka sama kynsilakka sopiikin.
On myönnettävä, että aluksi Pasilan suuret tiet jopa kiehtoivat minua niiden muodostaessa kontrastin kesähameeni ja kengättömien jalkojeni kanssa - -.
Kenen tahansa mun ystävän pieru on parempaa kuultavaa kuin näiden ihmisten porvariroskapotaska. Mieluummin tosin kuitenkin kuuntelen teidän puhetta. (Helsinki 4.4.2002)
Mun ehdoton suosikki on Matias. Se - - istuu mun edessä (jos siitä menis edemmäs, ois jo opettajan takana). Se on hurmaava. Oikeesti. :) Sillä on aina sellainen flanellipaita, sit farkut tai tietty verkkarit. Sit sillä on sellainen aika nätti, mut vähän finninen iho ja, mikä parasta, sellaiset oikeesti varmaan nätit hiukset, nätin ruskeet ja kihartuvat, mut sillä on sellaiset lyhyet etuhiukset. Ne just luo tosi perverssin vaikutelman niinku sen koko muukin olemus, ihan kuin se haluis olla tai luulis olevansa kymmenvuotias. Ensin ehkä juuri noiden hiusten takia luulin, että se on Matiaksen tyyli, että se esittää nörttiä. Kun se on vielä tosi söpö, sillain niinku koiranpentu, sellainen viaton ja kaikkee, luulin, et se tosiaan on oikeesti tosi pahis ja esittää tollasta ja on tosiaan keksinyt ton. Mitä vielä, Matias on tosi tosi nörtti, eikä pilaile ollenkaan. (Oulu, keväällä 1999)
Mitä minä olen sanonut sinulle kulmakarvojen nyppimisestä? Siis sen tappouhkauksen lisäksi. - - Tappouhkaukseeni kuitenkin palaten kehotan sinua olemaan hyvin tarkkana kulmakarvojen muodosta, sillä en halua tänne mitään pinkkiä versiota J. Kauppilasta tai M. Mansonista (e.m. rumat ohuet kulmakarvat ja v.m. ei ollenkaan) - -. (Oulu, kevät 2000)
Pojat ovat rivissä takana näyttäen tylsiltä irvileukapingviineiltä. (Oulu, kevät '99)
Se on kuitenkin kaunis kello jopa pumpulien kanssa. Ne oikeestaan sopii sille. Se näyttää niinku se ois kipee.
Mun aamutoimia: Herään ja mietin, kelle soitan, etten olisi yksin, kun haluan Lontooseen, joka ei koskaan nuku. Haluan kans Pietariin. Päätän soittaa sulle ja haen kahvia. Kello on aika vähän, joten päätän jatkaa sun kirjettä ennen sulle soittamista, mut katson mailit ensin. Mailaan sulle vielä varmuuden vuoksi. :)
Ensinnäkin kaksi pääpösilöä (joista toinen niin helvetin paljon pösilömpi kuin toinen) olivat koko suunnittelun ja toki itse tapahtumankin ajan riidoissa. Ovat edelleen. - - Elli oli luonnollisesti järjestänyt koko lailla muistoja herättävän tilaisuuden kieltämällä mua laittamasta huulilävistystä, Jannea roikottamasta housuja JA (poikansa) Vesan vaimoa saapumasta paikalle - -. Miellyttävä muisto mummosta, sanoisin. Jannen housut siis roikkuivat, minulla oli huulikoru ja Anita saapui paikalle. - - Tämä kaikki on tietysti melko lailla normaalia varsinkin minun sukuni hautajaisissa, mutt itse bileissä tunnelma oli suorastaan käsinkosketeltava, kun Pirkko ei tervehtinyt minua, Jannea, Vesaa eikä Paulaa, yksi lapsista puuttui, sillä hän oli vihainen Ellille - - ja toistensa kanssa puhuvat eivät varsinaisesti tunteneet toisiaan. Minä otin kuvia hautajaisista, ja kirkkotilaisuus meni siten ihan siedettävästi kameran säätöjä pohtiessa. - - Minä otin kuvia, kun ihmiset poltti tupakkaa pihalla hautajaisvaatteet päällä, vittuuntuneena ja kylmissään. - - Pirkosta yritin saada kuvaa, jossa hän näyttää mahdollisimman vittumaiselta. Sen helpompaa kuvaa on vaikea ottaa, muunlainen tuskin olisi tullut kyseeseenkään.
Olen aivan hämilläni äitini suhtautumisesta lakkiaisasuuni - -. Kaikki on hyvin: sopivan pituinen hame, hyvä kaula-aukko, hyvät korot, hyvät värit, kaikki hyvin. Voi vittu, joko äidinkin maku lähentelee hutsukohtaa tai sitten olen laittamassa kukkamekkoa ja ballerina-avokkaita päälleni. Tai äiti on maailman kovin kusettaan eikä jaksa tai uskalla tapella lakkiaisasustani, mikä toki on hyvä, sillä kaikki tietävät, kuka ei mene lakkiaisiin, jolleivät kaikki ole hänelle extramukavia kuin sairaalle koiranpennulle. (Oulu, kevät 2000)
Äiti ja isä väittää, että mun (kauhee slaavilainen tuberkuloosisen kuuloinen) yskä on allergiaa. Olen muka yhtäkkiä tullut allergiseksi siitepölylle. Mitä potaskaa! Luulisi, että ammattikoulun käyneinä heillä olisi tässä asiassa jumalanpelkoa, mutta ei, he vain puoskaroivat menemään! (Oulu, kevät 2000)
Äiti - - luulee, et sen hajuvesipulloon on laitettu vettä, koska se on sameeta. Sit yhtä lakanaa se haisteli ja tuli varmaan kymmenen keraa sanoon pohtivasti: "Mikäköhän tää haju on?" Se ei koskaan kysy suoraan, et olenko mä tehnyt jotain, vaan pohtii ääneen tai kysyy passiivissa: "Onkohan tähän laitettu jotain?" tai "Onkohan joku laittanut tähän jotain?"
Janne pyysi teetä. Sanoin: "Joo, *saat*, tuut tänne istuun vittuillessas, hoputat mua ja luet ruutuu, tietty saat!" Se sanoi kiitos ja otti sitä. Vittu, mikä ääliö.
Visa, Vesan junttiystävä (no harvemmin junteilla on kovin sofistikoituneita ystäviä, mutta painotan kuitenkin tuota juntti-sanaa oikein kovasti), perusti lukiossa bändin, johon Aino pakotettiin. Bändin ainoa tarkoitus oli soittaa Visan tyttöystävän isän häissä. Kun Aino meni kysyyn Visalta biisejä tai vielä mieluummin nuotteja, Visa ei omaan visamaiseen tapansa tiennyt mistään mitään ja selitti sitä ikimuistettavalla lauseella: "Mä vaan komppaan." Tämä on varmaan useammankin ihmisen periaate elämässä - -. Soittakaa vaan pojat soolo, mä komppaan! (2.7.02)
Lopulta kaikki todella kävi hyvin, niin kuin kaikki aina tapaa käydä. (6.3.01)
Hän vaikuttaa vähän pelottavan määrätietoiselta - -, en oikein uskalla millekään sellaisten kanssa. Tykkään enemmän sellaisesta seiniin tuijottelusta ja käsien vääntelystä. (6.3.03)
Pojat on niin ihmeen kestäviä, mitä pilkkaan tulee. (19.8.03)
Olen samaa mieltä lyhyistä pojista, he ovat hyviä. Lyhyet tytöt taas ovat luku sinänsä, he ovat jumalaisia (one su divne)! (Zagreb, 20.6.03)
Livenä sitä lavertelee ties mistä eikä ole mitään logia mistä katsoa. (1.5.01)
Ei siihen kuole - ei mihinkään kuole. (23.3.2003)
Omaa jälkikasvuaan ei kai edes hylje-eläin voi naida noin vain...elämä on kamalan vaikeaa. (23.3.03)
Tiedän tarkalleen, että olen lentolisko. Aamulla, kun herään, ärisen ja levittelen siipiäni. Katson peiliin ja näen aerodynaamisen pään, selvä lentolisko. (Helsinki, 31.12.03)
Leila ja Anna söi - oikeesti - Aurajuustoa, vaikka se haisi kuselle ja paskalle ja vielä homeelle.
Olli osti tänään kaks (2!) sipuli-feta-tomaatti-toastia. Hän lopetti lihan (ja italiansalaatin) syönnin, mutta aikoo vissiin vielä läskiperseeksi. :D "Hah", hän nauroi omalle sutkautukselleen.
Ehkä voit ostaa mulle lahjaksi sellaisen suppokoneen, kuin Jarkollakin on? Se ois kiva. Vois vaikka festareille tai retkeilemään mennessä tehdä suppoja kaikista tarpeellisista elintarvikkeista, ja sitt ei tarvis syödä kun ottais niitä suppoja ja kaikki tarpeellinen imeytyis peräsuolen kautta. [Suppokone = sätkäkone]
Kuka vie perheensä syömään kuppaselle huoltoasemalle? Miettis nyt vähän ensin. Mä ainakin vien mun vitun perheen aina *ulos syömään* grilleille ja huoltoasemille. Piccolo-grillistä tulee mein perheen kantapaikka. Meillä on kantapöytänkin siinä läheisessä puistossa. Meiksistä tulee supermutsi.
Marialla oli kauhea yritys tehdä vapustani menestys, ja se auttoikin hetken, kun siellä oli hyvää ruokaa ja Murjo antoi siideriä (joka maistui oksennukselle, ei hän muuten olisi sitä minulle antanutkaan). (Oulu, keväällä 2000)
Tappelin kanien kans ruuasta. Mutsikani sai kiinni peltipurkin, jossa kaninruoka on, reunasta ja veti kuin perkele. Sit tulin hysteeriseks ja kanit luisteli ympäri keittiöö paniikissa. (Helsinki, 17.5.2001)
Syön pitsaa. Vähän raakaa kyllä, mut niin on elämäkin.
Laitan uunin päälle ranskalaisia varten. Hop. - - Hups. Luin ranskalaispaketin kyljestä valmistusohjeen: friteerataan 180-asteisessa öljyssä. Mitä vittua? Eih. Paistetaan 225-asteisessa uunissapas! En kyl ala mitään uppopaistaan, turha toivo. Laitan ne uuniin ja sillä vittu sipuli. Voisiko tää olla taas niitä kulttuurieroja? En osannut odottaa mitään näin suurta ja merkittävää. (Zagreb, 2003)
Muuten nykyään tulee pää kipeeks silleen tosi jännästi, eli alkaa toista puolta ohimosta pistää. Sit alkaa tuntuu, et toinen silmä lähtee irti. Muuten ihan kiva, mut se on usein tuskallisempaa ku tavallinen pääkipu. Jännä kylläkin. (Oulu, 1996 tai 1997)
Elämä on toden totta jännittävää. Tiedän, että yleensä sinä ja minä olemme paska/jännittävä-akselin eri päissä, mitä tulee mielipiteisiimme elämästä ja minä tuossa ensin mainitussa päässä, mutta nyt olen taas sitä mieltä, että olet oikeassa. (Zagreb, 15.6.03)
Olen selvästi leimautunut Helsinginkadun viralliseksi rollaattorinkantajaksi, sillä kuukausi ennen tuota saman kadun päässä ernäs nainen, jolla oli kai CP-vamma (en tie, onko se korrekti nimitys sille, mut tiedät, mitä tarkoitan), pyysi mua auttaan hänen rollaattorinsa kanssa. Olin menossa suurin piirtein samaan suuntaan ja otin siis rollaattorin kantaakseni. Minua vähän epäilytti, sillä nainen vaikutti olevan jotenkin sekaisin enkä halunnut mihinkään kellariin jonkun CP-vammaisen narkkarin murhaamaksi. No, kellaariinhan me tietysti menimmekin. Yritin vältellä kantelua ja väitin, että mulla on kiire, sillä naisen jatkuva vakuuttelu siitä, ettei mulla ole mitään pelättävää - -, alkoi pelottaa minua. Hän kuitenkin pyysi tosi sydäntäsärkevästi minua viemään vekottimen kellariinsa asti. Kieltäytymistä vaikeutti myös naisen äkkinäinen avautuminen: "Mun äiti kuoli. Mä oon humalassa." Hän vaikutti tosi surulliselta myös. Vein siis rollaattorin kellariin, mut olin aivan paniikissa. En tie, minkälaisen vaaran kuvittelin tuon nelkytkiloisen naisen mulle aiheuttavan, mutta mua alkoi silti pelottaa ihan hirveesti. Melkein juoksin pois sieltä kellarista. Toivotin vielä vahingossa hyvää äitienpäivää mennessäni. :E Olen aika kova kimma. (Helsinki. 2.7.02)
Tappeleminen ja humaltuminenhan kuuluvat vappuun olennaisena osana. Koska missasimme kummatkin, kun emme käyneet kaupungissa, meidän piti siis vain humaltua ja tapella ihan itse. Tappeluun tarvitaan aina kaksi, ja aina on hyvä myös edes vähän tapella siitä, onko toinen liian humalassa vai ei. - - En käyttänyt myöhemmin löytämääni lähes tappavaa liikettä, jossa otsalla kopautetaan toista päähän (mut ei otsaan, se sattuu vain myös itseä) - -. (2.5.02)
Minun alkoi tehdä vastustamattomasti mieli tulla kyläilemään teille. Onkohan se mahdollista? Minulle sopisi esim. viikko kirjoitusten jälkeen tai pääsiäisenä tai ihan milloin vaan, helvetti.
Juhannuksemme meni, jos ei hyvin, niin ihanteellisesti. :) Olimme Oulussa ilman joukon häivää ympärillämme. Hengailimme Patelassa ja vaikka missä. Kävelimme kaupunkiin ja tulimme taksilla(!) kotiin. Joimme viintä puistossa, söimme suklaavanukkaita ja kusimme puskiin (yritin virittää keskustelua virtsarakon tilavuuksista, virtsaputkien pituuksista ja pidätyskyvyistä). Hienoa.
Keskeytin hänet sanoen, etten aio keskustella heidän kanssaan näistä asioista, mutta haluaisin mielelläni lehdet. - - Sain itse asiassa aika huonoa palautetta suhtautumisesta noihin vesseleihin, sillä minulle sanottiin, että ne tulevat takaisin keskustelemaan, jos niille on vähääkään mukava. Oh, no! Muistin sitten onneksi, etten oikeastaan koskaan ole asunnollani Jehova-aikaan (puoli kuusi). (Helsinki, 8.4.2002)
Vappu yllätti minut hame kintuissa. Siitä tuli pahaa jälkeä. (Oulu, keväällä 2000)
- - en usko heidän ymmärtävän, että kerron sulle kaiken. Ensin mainittua se varmaan vaivaannuttaisi melkoisesti, vaikka hän ei tietäisikään tietojesi laajuudesta kaikkea: hänelle tuollainen toisen käden ystävyys - - on käsittääkseni aivan vierasta, joten olette sitten tuntemattomia, vaikka tiedättekin toisistanne kaiken, mikä minun tiedettävissäni on. (Oulu, kevät 2000)
Torimyyjä yritti myydä mulle puolen kilon sijasta kilon kirsikoita "lapsille". Vitun katolilaiset, hankkikaa elämä! (Zagreb 16.6.03)
En haluaisi vaikuttaa turhan innokkaalta, sillä en ole innokas, ainoastaan epätoivoinen. (Zagreb, 20.6.03)
- - kirjoitan tätä jo ennen, kuin olen saanut sun kirjeen. Kirjoitan, koska ei oikein ole muuta tekemistä ja mieleni tekee ja siksi, että sä saisit mun kirjeen sitt aiemmin. Hitto, kuinka hyvä ystävä olenkaan. Hämmennyn ihan itsekin tästä. (On hetken hämmentynyt.) Poliisikoira Rex sen sijaan ei luovuta, tai kai on helppoa olla hämmentymättä, kun joku neuvoo koko ajan, ja toisaalta koirilla ei ole mielialoja eikä koirat mieti aamulla, kun ne herää, miksi ne herää. Eikä koirien ainakaan tarvi miettiä koulutusta ja työpaikkaa ja kaikkee kammottavaa paskaa. Näin olen ymmärtänyt kaikilta tuntemiltani koirilta, ja aika iloisilta he ovatkin vaikuttaneet. Koirat ei kuitenkaan koskaan koe sellaista hetkellistäkään onnellisuuden tunnetta kuin ihmiset. Tai en tiedä, kokeeko ne. Ois mukava, jos ne kokis. (Oulu, kevät 2000)
Hyvästi, VP! Tässä uudet ystäväni: Ulrika, Robert. Robert on kuuluisan Robert Katapultin sukua suoraan alenevassa polvessa. Jan ja Caj. No ei, miten voisin hylätä sut, kun olet ainoa tuntemani yhtä friikki henkilö. Olet mun identtinen kaksonen: sössötät ja kaatuilet. (Helsinki 9.3.01)
Jos otetaan huomioon vain lyhyen aikavälin taloudelliset näkökohdat, niin kuin usein otetaankin mun keskustellessani pörssimeklarituttavieni kanssa, - -.
Minulle kaikki on viesti elämäntavasta, ja olen oikeasti vilpittömän huolestunut siitä, miten tavara tekee minut onnelliseksi. Olen onnellinen, että minulla on ystäviä, jotka myös tekevät minut onnelliseksi. Mutta olen myös helvetin onnellinen, kun he antavat minulle tavaroita.:) No ei. Ei musta ole kivaa, että mun jälkeen jää jätevuori. - - En halua paneutua tähän enempää, kun en kerran asu lämpimässä paikassa, jossa pylly pyyhitään banaaninlehdellä (erillä, josta on juuri syöty riisiä kalalla).
Sen sijaan Worldmanager (se kasetti, jonka vaihdoin Ilosaaressa kahteen kynään, Olkiluoto-badgeen, kondomiin, kertakäyttölusikkaan ja käpyyn) oli tosi hyvä.
Melkein hukkasin tänään huippuarvokkaat avaimeni - -. Tiesin sen johtuvan siitä, että olin ostanut juuri kymmenen litraa kukkamultaa ja kohtalo halusi ivata pesimisviettiäni - -. (Helsinki 8.4.2002)
Nyt menen ottaan värin pois hiuksista. Huomasit kai heti, että olin kirjoittanut tän väri päässä, kun vaikutin niin…tummalta. Vaalenneet ohimoni on taas värjätty, todellinen ikäni pysyy salaisuutena. - - Oon tainnut huijata kaikkia. Se yläaste oli aika hyvä veto.
Kävin kirkossa sunnuntaina, ja pappi saarnasi, kuinka kuuluisi kertoa uskostaan ja huutaa ilmoille pelastuksen ilosanomaa. Nyt tiedän, että mun pitää kertoa sullekin tämä, koska jos sä olet mun oikea ystävä, niin sä et ala paheksua mua tai hylkää mua, vaan iloitset mun löytämästä tiestä. Mua hävettää, kun en ole uskaltanut tunnustaa, vaan olen tehnyt kaikkea tyhmää peittääkseni totuuden. Ei ne Aino ja Maria ole mun luokkatovereita, vaan mun ystäviä nuortenkerhosta. Äiti ja isä ei olleet jouluna Teneriffalla, vaan kirkon diakoniatyössä Angolassa.
Maailmassa on aina kerrallaan lähekkäin olemassa yksi imuri ja yksi pölypussi sitä varten. Puhun nyt siis toimivasta imurista ja pölypussista, joka ilman leikkauksia ja teippiä sopii siihen. Illuusio siitä, että olisi olemassa monta pölypussia, on toteutettu nokkelalla ja suorastaan teknisellä yhteistyösopimuksella imuri- ja pölypussikauppiaiden kanssa. Pusseja, jotka eivät sovi mihinkään, on myynnissä kaupoissa kaikkialla. Kukaan ei tiedä kaikkia imurimalleja ja -merkkejä eikä siten kykene osoittamaan, että jopa kaikki myytävät pölypussit ovat itse asiassa vain satunnaiseen kokoon leikattuja ja liimattuja paperipusseja, joissa on pahvikovike. Vaikutelmaa sopivuudesta lisää se, että pusseille on annettu tehokkaan kuuloinen nimi ja joku olemassa oleva merkki. "Tämä sopii X2003b-mallin Voltaan." Annan esimerkin Suomesta, Helsingistä, Hakaniemestä. Hakaniemen torin vieressä olevassa kodinkoneliikkeessä myydään imureita, sitä vastapäätä olevassa Maxissa taas pölypusseja. Voisi kuvitella, että on mahdollisuus mennä noin vain ensin kodinkoneliikkeeseen katsomaan imureita, minkä jälkeen voi varmistaa Maxista ennen ostamista, että imuriin saa pölypusseja. Tämä ei kuitenkaan oikeasti toimi, sillä välittömästi ostamisen jälkeen kodinkoneliikkeestä annetaan valtakunnallinen hälytys, jolloin kaikki ostettuun imurimalliin mahdollisesti sopivat pussit lähetetään Suomen tapauksessa Sri Lankaan sinetöidyssä pussissa. Valtuutettu pölypussinmyyjä tarkoittaa nimenomaan, että kaupassa on työhönsä koulutettu ammatti-ihminen, joka hälytyksen tullen hankkiutuu eroon tarvittavista pölypusseista. Toimimaton imuri on eri asia. Heti imurin rikkouduttua lopullisesti (yllättävän nopeasti ostamisesta) pölypussit tilataan takaisin Sri Lankasta (Suomen tapauksessa). (25.12.02)
Kuka oikeesti missään mielessä hauska ihminen voi golffata? (Oulu, kevät '99)
Ostin piikkikorkoiset festarikengätkin. (26.7.01)
Hämmentävää on se, että Cosmopolitanin ja Vartiotornin retoriikka on aika samanlaista. Kummatkin puhuu paljon tieteestä kertomatta tutkijoiden nimiä ja paikkoja, joihin tutkimukset on tehty, sekä lainaa paljon ihmisiä kuten: 25-vuotias valokuvaaja tai T.A., Chicago. (26.7.01)
En pysty keksimään mitään - - vastinetta, joten tähän hätään vain kai äräärärä. (18.3.03)
Niinhän se on: jos uskoo, on kaikki aukot varattu Jumalan työlle. (23.3.2003)
Tänään tosin kävin älykkään kroaatinkielisen keskustelun juuri tuossa kaupassa. "Onko tässä kaikki perunat?" "Joo, tai on tässä näitä vanhoja." "Joo, ne käy hyvin." Olen kamalan ylpeä itsestäni, voi, niin ylpeä. Se, missä olen varsinainen kone, on maidottoman jäätelön kysyminen. Osaan sen vaikka silmät kiinni! (Zagreb, 15.6.03)
Viime päivinä olen lähinnä täyttänyt ristikoita Murjiksen kanssa (pikemminkin kyllä johdolla, hän tietää kaiken, minä en mitään, ja hänellä on omia sääntöjä, kuten "ei kahta kirjainta ruutuun" ja ei vääriä sanoja eikä keksittyjä sanoja, useimmiten ainakaan). (31.12.03)
Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä joku ihminen ajattelee seksuaalisesta suuntautumisesta kynsieni perusteella - -. (23.3.03)
No olkoot, ehkä tarkoitan sitä, ettei seksuaalisuuden määrittely kynsien (tai kenkien, mistä kyllä saisin kaikki pisteet! <- huomaa: minusta seksuaalisuus on pisteytettävä asia :) ) avulla ole mun alaa. (23.3.03)
Toivoisin minun ja miesten välisen sopimuksen olevan molemminpuolinen. Minä en katso heitä irstailevaan sävyyn, ennen kuin tunnen heidät, ja he eivät katso minua, ennen kuin tuntevat minut. Minulle se ei tuota ongelmia, sillä seksi ei oikein minun mielestäni liity ulkonäköön eikä todellakaan miesten ulkonäköön. :) (Oulu, kevät 2000)
Toiset vaan on väärässä ja toiset oikeessa, khäsätiet. (18.3.03)
VP:lle. Onnea 22 vuoden tupakoimattomuuden johdosta! Tupakka vaarantaisi terveytesi ja saastuttaisi. Aiheuttaisi syövän ja tekisi sinusta hedelmättömän. Jos saisit kuitenkin lapsia, heidänkin terveytensä vaarantuisi (älä kysy, miksi sen pitäisi sinua liikuttaa :) ). Ei mitään tätä siis! Pelkkää juhlaa. Onnea! Party hard! Laura Lee (ja Jarvis). (Onnittelukortti 22-vuotissynttäreideni johdosta, 29.1.03)
Sano terveisiä Jarkolle: är mräh är hrägh! *lyö kolpakkonsa pöytään ja nauraa kovaäänisesti niin, että tatuoinnit hytkyvät* (Zagreb, 21.6.03)Siis jo häipykää, on kaikkein parasta sittenkin se.