Muutamia vaalimiani elämänohjeita ja -näkemyksiä kirjasta Seurustelusta ja sen tavoista (Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo 1913)

Pukeutumisesta

Surkuteltavan vaikutuksen tekee nuori tyttö, joka seurassa esiintyy pyntätyissä ja röllyköidyissä puvuissa, sormet, ranteet ja kaula kaikenlaisilla koristeilla kyllöitettynä, epätoivoisesti jäljitellen viimeisen muodin hullunkurisinta oikkua!

Kätevyys muutamissa pikku seikoissa tekee nuoren ihmisen, etenkin nuoren miehen, seurassa varsin välttämättömäksi. Sellaisia seikkoja ovat esim. avulias huomaavaisuus naisia ja vanhempia herroja kohtaan aterioidessa, avustus valaistuksen hankinnassa, myötävaikutus soiton tai laulun aikaansaamiseksi, nuottien kääntäminen, naisten päällysvaatteiden yltä ja ylle auttaminen. Nuoren miehen velvollisuuksiin kuuluu vielä saattaa naiset, myöskin vanhemmat, heidän kotiinsa, hankkia hevonen, auttaa ajopeleihin, suojella tarvittaessa sateenvarjolla, kantaa hänen pakettejansa, valita hänelle mukavin kulkuväylä, aukaista ovi eikä mitenkään itse tunkeutua siitä ensin j. n. e.

Sivistynyt mies ei koskaan unhota, että hänen on lähestyttävä naista herttaisella avuliaisuudella ja vaatimattomalla ujoudella - -.

Nuoret tytöt, etenkin ne, joilla ei ole tointa kodin ulkopuolella, eivät koskaan saisi istua ristissä käsin. Se joka tahtoo tulla hyväksi perheenemännäksi, oppikoon joka hetken tarkoin käyttämään, ilomielin toimensa täyttämään.

Näyttäkööt meistä kiinalaisen ja mongoolin tervehtimistemput kuinka naurettavilta tahansa, heille on yhtä tärkeätä käyttäytyä eri lailla vertaistansa tai arvokkaampaa henkilöä tervehtiessään kuin konsanaan eurooppalaiselle.

Ruma tapa on koukistaa käsivarttaan ja nostaa tarjottu käsi rinnan korkeudelle eteensä tai nykäistä se äkkiliikkeellä sivulle tai alas, niin että olkaluu on vaarassa luiskahtaa pois paikoiltaan.

Vanhempien velvollisuus on tarkata lastensa asentoja ja huomauttaa niistä, milloin ne ovat rumia.

Tottelevaiset lapset, jotka jo silmän vilkkeestä tai pään pudistuksesta tottelevat, olkoot äidin kasvatuksen päämääränä.

Sääriä ei sovi oikoa pitkälle tai liikutella ja notkutella niitä niin että lattia värisee.

Moni nuori mies, välistä nainenkin, joka on vähemmän liikkunut seuraelämässä, mutta sitä enemmän kunnostautunut voimistelu- ja urheilupiireissä, erehtyy helposti luullessansa että kiitettävä voimistelu-asento ja ryhti herättää ihailua myös seurusteluhuoneissa. Kaikesta urheudestaan huolimatta tekee se jäykän, sanoisimmeko rekryyttimäisen vaikutuksen.

Ellei ole alallaan kuuluisa taiteilija, ei minkäänlainen viheltäminen saisi tulla tutuimmassakaan seurassa kysymykseen.

Päinvastoin on hyvän seuraihmisen osattava hauskasti jutella, muuten aletaan epäillä hänen olevan ahdasajatuksisen olennon. Puhelullaan ilmaisee hän henkisen ihmisensä monipuolisuuden.

Keskustelu ei ole mikään puhe, joka edellyttää jokaisen ehdotonta tarkkaavaisuutta, vaan se liehakoi suosioomme vapaalla muodollansa, monipuolisuudellansa ja leikittelevällä nerokkaisuudellaan.

Kysymykseen, jota ei ole käsittänyt, ei koskaan saa vastata lyhyesti: "Mitä?" tai "Häh?" vaan "Kuinka Te sanoitte?" tai: "Anteeksi, en ymmärtänyt, kuullut" j. n. e. Vastatessa tulee karttaa lyhyttä "ei", "kyllä", "on", "niin" ja vielä tarkemmin muukalaisia "jaa", "juu" muotoja. Suomea puhuessa tuntuu useimmissa tapauksissa luontevalta ja selvätajuiselta vastata kysymyksessä käytetyllä teonsanalla (verbi), nimisanalla (nomini) tai apusanalla (partikkeli). Myöntö- ja kieltosanaa käytettäessä voi liittää siihen jonkun pienen sanan, kuten "mielellään", "kernaasti", "luultavasti", "valitettavasti", "ikävä kyllä" tai jotain sen tapaista. Olisi paikallaan totuttaa jo lapsetkin karttamaan tuollaisia lyhyitä vastauksia, kuin "ei" "kyllä", "on", ja sanomaan esim. "On, hyvä täti!" "Ei, setä hyvä!"

Jos nainen kopeasti kieltäytyy vastaanottamasta apua, on se merkki pönäkästä luonteesta - -.

Suurta harkintakykyä tahi hyvää vaistoa edellyttää keskusteluaiheiden valinta naisseurassa. Monet jutut, jotka kuulostavat miesseurassa hyvinkin hauskoilta, ovat kerrassaan pannaanjulistetut naisseurassa. Naisten hermosto on herkempi ja mielikuvitus elävämpi kuin miesten ja kaikenkarvaiset sukkeluudet, kerrotut ehkä mitä parhaimmassa tarkoituksessa, aikaansaavat vastenmielistä hämäännystä ja sekalaisia mielialoja.

Kauniit naiset luulevat usein, ettei heiltä saa mitään muuta vaatia, kuin että he vain olla nöpöttävät - -.

Yhtä suuri virhe kuin epäsiisti pukeutuminen on sen vastakohtakin, nim. koreilemisen halu. Turhamainen nainen on aina pintapuolinen, usein kevytmielinen luonne, joka ei kelpaa puolisoksi sanan ylevässä ja tosi merkityksessä.

Nuorien tyttöjen tulee herraseurassa karttaa tunteellisia keskusteluja tai oman keväänvehreän sielunelämänsä paljastamista ja ikäänkuin tarjottimella ympäri kantamista. Vaikka nuorelle tuollainen julkirippi tuntuneekin tarpeenvaatimalta, tekee hän viisaammin itseään kohtaan, kun ei sitä, mitä pyhänä itselleen pitää, sukulaissielun löytämisen toivossa riepoita kaiken maailman markkinoille. Koko olentomme on sielu-elämämme peili, etkä Sinä, nuori ystäväni, sydänporoja peitellessäsi ole ollenkaan sen muukalaisempi maailmassa, kuin niitä jokaiselle vastaantulijalle tarjotessasi. Oletpahan edellisessä tapauksessa vain haavoittamattomampi ja paremmin pantsaroitu.

Naisen ei sovi ensiksi kysyä herralta hänen vointiansa, niin ystävälliseltä kuin se saattaisi kuuluakin.

Nuoren tytön huoneessa käytetään tavallisesti vaaleita, keveitä ja iloisia huonekaluja, jotavastoin talon nuoren herran huone on tummempi ja jykevämmin kalustettu sekä hänen mielihuveihinsa kuuluvilla esineillä koristettu.

Tytön ei sovi nenäliinallansa tai jollakin muulla esineellä leikitellä herrojen kanssa. Se on sopimatonta. Ei pidä antaa lainaksi sormustansa tai muuta koristekalua, eikä panna herraa aukaisemaan rannerengasta, jos sitä on tarkastettava. Sellaiset toimet on aina itse toimitettava.

Kaikkia ulkonaisia tuttavallisuuksia tulee yksin naistenkin keskuudessa karttaa.

Elämän karu taistelu olemassaolosta painaa tavallisissa oloissa raskaimmin perheen isän harteita.

Monet rouvat ajattelevat, ettei sen jälkeen, kun pappi on amenensa sanonut, enää tarvitse laittaa kaikkea niin pelvolla ja vavistuksella miehellensä kelvataksensa. Naistakin vaivaa harhaluulo, että omassa kodissansa saa esiintyä miten vain mukavimmaksi näkee. Se on aivan väärin. Vaimon kotimukavuuteen perustuva huolimattomuus tuottaa vieläkin suurempia tuhoja perhe-elämälle kuin miehen.

Katutungosta on etenkin naisten kartettava. Uteliaisuuden tyydyttäminenkään ei voi korvata niitä ikävyyksiä, mitä sellaisessa voi saada osakseen.

- - [Ei] kosijan sovi pudota kuin pommi kirkkaalta taivaalta.

Appelsiini maistuu paremmalle, kun aukaisee sen päästä ja imee sisällön, mutta koska se on rumaa, ei se käy päinsä seurassa, vaan hedelmä on kuorittava ja palottain syötävä.

Vaalimiani elämänohjeita ja -näkemyksiä teoksesta Jokaisen naisen kirja (Kustannusosakeyhtiö Kivi. Helsinki 1946)

Lisäksi muotilehtemme julkaisevat runsaasti odottaville äideille sopivia pukuja, joiden avulla esteettistä silmää loukkaavat vartalonmuutokset voidaan hyvinkin tehokkaasti peittää.

Loput punasta voidaan sivellä korvannipukoihin, joiden hehkeyttä vaaleanpunainen väri korostaa.

Koska hiuksia ei voida joka päivä pestä, on niiden puhtaudesta huolehdittava toisella tavalla. Se tapahtuu harjaamalla. -- Mutta helposti rasvoittuvaa tukkaa ei saa harjata kuin enintään juuri ennen pesua. -- Kuivaa ja normaalia tukkaa tulee taas joka ilta tai aamu harjata 5. min aika hiusten kasvusuuntaan ja päin vastoin. -- Kuinka usein hiukset on pestävä? Kerran viikossa tapahtuva pesu lienee yleisintä. Erityisen kuivalle tukalle suositellaan pesua joka 3. tai 4. viikko ja erittäin rasvaiselle tukalle 7-10 päivän väliajoin. Ihanteellisin pesuvesi olisi tietysti sadevesi. Muuten voi pesuveteen lisätä hiukan booraksia.

Nykyään ei oteta huomioon vain kirsikkasuuta kauniissa kasvosoikiossa, jossa silmät tuikkivat kuin tähtöset. Emme vaivu hurmioon kaulan kaaren kauneudesta tai heittäydy hentomieliseksi nähdessämme kukkalehtiä muistuttavat kädet.

Käsilaukku vielä kainalossa, kapea hame ja ranskalaiskorot täydentäisivät näkyä juoksevasta naisesta, joka heittelee sääriään polvesta ulospäin, on etukumarassa ja epätasapainoinen - naurettava ja ruma.

Laaja on turkisten maailma. Kylmien lumilakeuksien villien eläinten, Euroopan ja Amerikan pikku jyrsijöiden ja tropiikin täplikkään suurriistan rinnalle on tullut kulttuuriviljelyä, farmieläimistö kettuineen, minkkeineen. Ja näiden jalojen nahkojen lisäksi turkisteollisuus, sillä demokraattisissa maissa jokainen nainen haluaa verhokseen turkisnahan. Turkisteollisuus käyttää hyväkseen kaiken maassa matavan ja ilmassa lentävän. Suomalaisen töllin kissan nahasta se muokkaa mukiinmenevän turkin ja Itä-Intian lentävästä koirasta, lepakosta, sievän koristenahan.

Älkää sekaantuko herran tilauksiin, älkääkä milloinkaan puhutelko henkilökuntaa suoraan, vaan jos teillä on jotakin huomauttamista, pyytäkää herraa tekemään se.

Kun herra maksaa laskun, katselkaa silloin muualle aivan kuin ette huomaisi mitään.

Vierailu kestää 15-30 min. Vierailulla ei tarvitse tarjota mitään, ellei halua, tupakka tai makeiset riittävät.

Ellei mennä henkilökohtaiselle vierailulle, lähetetään käntikortti, joka taitetaan oikeasta reunasta noin 1/2 sm:n leveydeltä. Pariskunnalle lähetetään 2 herran ja 1 rouvan kortti tai 1 herran ja 1 yhteinen kortti. Yksinäinen herra jättää pariskunnalle 2 korttia. Naimaton nainen jättää aina ainoastaan yhden kortin. Yksinäiselle naiselle lähetetään yhteinen kortti. Yksinäiselle naiselle lähettää herra yhden kortin. Näihin käyntikortteihin lähettävät niiden saajat vastauskorttinsa, samoja sääntöjä noudattaen, mieluimmin jo seuraavana päivänä. Jos vierailulle mennään edeltäpäin sopimatta eivätkä asianomaiset henkilöt ole kotona, jätetään käyntikortit kuten edellä on esitetty. Kihlautuneet jättävät yksinäisille kuumpikin korttinsa, mutta pariskunnalle kahdet kortit.

Jos morsian on vähävaraisemmasta kodista eivätkä hänen vanhempansa voi järjestää suuria häitä, on tyydyttävä vaatimattomaan vihkimätilaisuuteen. Joskin sulhasen vanhemmat tässä tapauksessa haluaisivat järjestää pojalleen komeammat häät ja vaikkapa kustantaa ne, ei se ole sopivaa. Tällainen menettely olisi loukkaus morsianta ja hänen perhettään kohtaan ja voisi jättää katkeran muiston morsiamen mieleen koko hänen elämänsä ajaksi.

Sellaisesta jäätävästä tilaisuudesta, erään puolalaisen ministeriparin päivällisistä täällä Helsingissä - ah, niin monia vuosia sitten - aloitankin tarinani. Lienevätkö elossa enää kumpikaan? Varsinkin rouvalla, Wanda Filipoviczilla on monta hyvää ystävää vanhemman polven joukossa. No, niin, istuimme siinä jäykkinä ja ponnistelimme saadaksemme aikaan pöytäkeskustelua comme il faut. Eivät auttaneet hyvät ruoat, eivät juomat. Päästiin niin paistin, ja silloin sysäsi Puolan lähetystösihteerin nuori rouva kreivitär du Bondy hillokulhoa, niin että hillo valui pitkin pöytäliinaa. Hän huudahti hätääntyneenä: "Oi, madame, onko minun mentävä nurkkaan?" Kaikilta pääsi vapauttava nauru - olimme taas ihmisiä ja tunnelma suli kuin taikoen. Parasta asiassa oli, että päivällisen jälkeen nuori rouva tunnusti minulle tehneensä sen tahallaan, kun ei enää jaksanut tuota tahmeutta.

Kehoitankin siis vielä kerra nuoria tyttöjä miettimään kymmenen kertaa kymmenen, ennen kuin poikkeavat ammoin jo viitoitetulta tieltä rakkauden aarniometsiin, vaikka siellä helottaisivat miten ihanat kukat hyvänsä ja vaikka ohjaajaksi tarjoutuisi rakkain ja luotettavin ritari.

Ja koettakaa miellyttää miestänne joka suhteessa. Asettukaa hänen asemaansa. Hän oli rakastunut nuoreen, hentoon tyttöön, joka hänen mielestään vastasi hänen ihannettaan, jonka tukka kiilsi hienoissa laineissa, hipiä oli himmeä ja ruusuinen, kädet hyvinhoidetut, puku sievä ja siisti, hymy suloinen, puhe lempeä ja älykäs. Ja nyt hän onkin naimissa kampaamattoman, kiiltävänenäisen, tahraisessa aamunutussa löntystelevän lihavahkon, huolimattoman, juoruilevan, sentimentaalisen, happamen ja äyskivän olennon kanssa, joka kuitenkin vaatii, että häntä on kohdeltava samalla tavoin kuin jumalallista morsianta.

Pitääkö siis vain naisen alistua, nöyrtyä, liehakoida ja palvella? Pitää. -- Jos he kerran ovat astuneet avioliittoon, niin heidän on pysyttävä siinä ja tehtävä se ja sen kautta omakin elämänsä mahdollisimman viihtyisäksi. Ja kaikesta pitää maksaa tässä matoisessa maailmassa, ei mitään saa ilmaiseksi. Ja silloin on hyväksyttävä mies sellaisenaan - mikä nähtävästi on naiselle erittäin vaikeata.

Tärkeimpiä avioliiton onnistumisen edellytyksiä on puolisoiden oikea ikäsuhde. -- Eräs sääntö, jota pidetään sangen osuvana, määrittelee naisen ja miehen iän suhteen siten, että miehen ikä jaetaan kahdella ja tulokseen lisätään 7 vuotta.

Kotilieden loisteeseen kuuluu ehdottomasti pienokainen, joka ylläpitää ja korostaa puolisoiden sopusointua. Lapsettomat aviopuolisot joutuvat puuttuvan perillisen aiheuttaman tyhjyyden tunteen ansiosta kiinnittämään entistä enemmän huomiota toisiinsa, jolloin ristiriitaisuuksia syntyy helposti.

Kokemus on kuitenkin osoittaunut, että kansa, jossa on päässyt vallalle käsitys, että kaksilapsiset avioliitot ovat avioliiton ihannemuoto, on tuomittu häviämään. Lukuisat perheet pyrkivät rajoittamaan lapsilukua jopa yhteen, mikä ei ole suotavaa. Tutkimuksissa on näet todettu, että ensimmäinen lapsi useissa tapauksissa on ruumiillisesti ja henkisesti huonompi seuraavia lapsia.

Avioeroperusteista tavallisimpia on aviorikos, joko huoruus tai haureuden harjoittaminen samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Huoruudesta rangaistaan tavallisesti sakolla, mutta jos asianosaiset ovat kumpikin naimisissa, aina vankeudella.